Artikkeleita ja kirjoituksia Tampere Beatles Happening

Mikä ihmeen BlueMargarets?

Eksoottinen ja kiinnostava The BlueMargarets tulee tammikuussa Tampereelle maailman tämän hetken johtavasta Beatles-kaupungista. Nimittäin Tokiosta. Ihan totta: missä muussa maailman kaupungissa on satakunta Beatlesiin keskittynyttä coverbändiä? Tai kymmenkunta Beatles-musiikkiin keskittynyttä klubia? Ei missään.

Tapasin TheBlueMargaretsin juhannuksen tienoilla lomamatkalla Tokiossa. Yhtyeeseen kuuluu neljä tyttöä, tai pitäisikö sanoa neljä aikuista rouvasihmistä, jotka käyttävät länsimaisia taiteilijanimiä: Sam, Moomin, Satomi ja Yuka. Kävimme yhdessä katsomassa The Parrots –yhtyettä Abbey Road –klubilla ja juhannuspäivänä pääsin tyttöjen keikalle Apple-nimiselle klubille.

Siinä sivussa he kertoivat Tokion hämmästyttävän aktiivisesta Beatles-elämästä. Toki 30 miljoonan asukkaan kaupunki on iso ja Japani kaikin puolin kummallinen paikka, mutta silti Margaretsien tarinat hämmästyttivät.

Kaupungissa on neljä täysammattimaista Beatles-coverbändiä. Eniten heitä työllistävät kaksi suurinta klubia: The Abbey Road ja The Cavern. Molemmissa esiintyy joka päivä joku Fab Fourin kopio. Siis todellakin joka päivä – viikonloppuisin jopa kolmekin bändiä illassa. Erilaisia perinnetapahtumia liverpoolilaisnelikon muistoksi on vähän väliä.

Amatöörien – kuten BlueMargarets – on välillä vaikea saada keikkoja Tokiossa, koska Beatles-tarjontaa on niin paljon. Tarjonnasta riittää ulkomaillekin: Liverpoolin Beatles-viikolla on jatkuvasti japanilaisyhtyeitä, mutta tänä vuonna jotain ennennäkemätöntä: mukana on peräti kaksi vain naisten muodostamaa bändiä Japanista; BlueMargaretsin lisäksi mukana on the Chelsea.

***

The Beatles teki viisi keikkaa Tokion Budokan-areenalla kesällä 1966. Joissain lähteissä väitetään, että televisioidun keikan näki 60 prosenttia japanilaisista televisionkatsojista. Japanissa on julkaistu Beatles-levyja enemmän kuin missään muualla. Kaikkien brittiläisten ja amerikkaisten painosten lisäksi siellä julkaistiin erikseen Japanin markkinoille tehtyjä kokoelmia ja versioita. Ja levyt vieläpä julkaistiin sekä mustalle että punaiselle vinyylille kaiverrettuina – punaisissa väitettiin olevan parempi äänenlaatu.

Mutta jostain syystä noiden Beatles-keikkojen aiheuttama kertakolahdus oli siellä, jos mahdollista, vielä suurempi kuin täällä Euroopassa. Yksi syy on se, että pop-musiikki tuli Japaniin suunnilleen ensi kertaa moppitukkien mukana – täällä meillä se sentään syntyi vähitellen ja yrittäjiä oli muitakin.

BlueMargaretsin ”John Lennon” eli komppikitaristi käyttää taiteilijanimeä Sam. Hän arvelee, että japanilaiseen Beatles-kulttuurin räjähdykseen liittyi myös se, että tuolloin elettiin Japanissa aivan ennenäkemätöntä taloudellista nousukautta. Ja Beatlesin leima tuon aikakauden nuorisoon oli niin vahva, että se siirtyi sukupolvelta toiselle.

Samin oma ensikokemus Beatlesista on hänen isänsä ansiota. Samin isä vei hänet kuuntelemaan japanilaista beatlesyhtyettä jollekin Tokion lukuisista asiaan keskittyneistä klubeista.

Ja aivan samanlaista tarinaa kertoo Moomin, BlueMargaretsin Paul McCartney. Isän mukana klubille, ja siellä syntyi kipinä tuohon ihmeelliseen musiikkiin ja polte päästä itsekin lavalle.
Kuinka ollakaan, vuosia myöhemmin, tuolla juhannuspäivän keikalla Tokion Apple-klubilla yleisössä ovat sekä ”Lennonin” että ”McCartneyn” isät.

Sekä tietysti poikaystävät. Ja arvatkaapa mitä miehiä kaikkien neljän poikaystävät tai aviomiehet ovat: Kyllä, he soittavat tokiolaisissa Beatles-bändeissä!

***

Japanilaiset Beatles-ihmiset muistavat usein mainita oudosta yhteensattumasta. Sana Ringo on japaninkielellä omena – siis Apple.

Palataan nyt sinne Apple-klubille, juhannukseen, BlueMargaretsin keikalle. Lennonin ja McCartneyn  (Sam ja Moomin) lisäksi lavalla ovat tietysti Yuka (Ringo) ja Satomi (George).

Satomi oli juuri ollut  käsileikkauksessa ja oli lavalla kipsi kädessä. Hänen kitaraosuuksiaan varten oli hankittu kitaransoittaja naapurin beatlesista.

Poikkeusjärjestelyistä huolimatta The BlueMargarets oli pikkuruisella klubilla valloittava. Ohjelmisto on alkuaikojen Beatlesia, pääosin neljältä ensimmäiseltä albumilta. Mukana on myös muutama kappale, jotka eivät ole beatlesien omasta kynästä, kuten Please Mr Postman tai Twist and Shout. Ja ihan kuten Ringo aikanaan, Yukakin saa oman soolonsa (Boys).

Yhtye ei ole maailman taitavin Beatles-imitaattori, kaukana siitä. Se ei myöskään vääntele klassikoita uuteen omaperäiseen muotoon. Mutta, yhtyeessä on se jokin, jonka takia se kannatti ehdottomasti kutsua Tampereelle.

Se jokin on energiaa, hyväntuulisuutta ja iloa. BlueMargaretsin keikalla tulee hyvälle tuulelle, koska heidän olemisessaan on häivähdys sellaista, jota Liverpoolin nelikossa on täytynyt olla joskus 60-luvun alkuvuosina.

Valloittava nelikko nauttii esiintymisestä. He ovat selvästi myös joukkue, joka puhaltaa hyvällä hengellä yhteen hiileen. Puhalsivathan Beatletkin, aluksi.

***

The BlueMargarets syntyi vasta pari vuotta sitten. Kukin naisista soitti omassa yhtyeessään, mutta sitten he päättivät koota eräänlaisen all stars -joukkueen. Eli nykyisen kokoonpanon taustalla on jo neljä japanilaista Beatlesiin keskittynyttä tyttöbändiä.

Paitsi harjoitteluun, tytöt panostivat myös ulkoasuun. Heidän hopeanväriset Beatles-pukunsa ovat  taidokasta käsityötä, mittatilauksesta tehtyjä. Jopa kalvosinnapeissa on yhtyeen sininen kukkalogo. Soittimet ovat tietysti mahdollisimman tarkasti esikuvien mukaan.

Youtubessa oli jonkin aikaa nähtävillä (ennen kuin NHK poistatti sen) pätkä Japanin aamutelevisiosta, jossa kerrottiin Margaretsien Liverpoolin keikasta ja piipahdettiin myös harjoituskämpällä. Aika kuvaava otos harjoituksista oli tällainen: kolme muuta katsovat videolta George Harrisonin tapaa olla lavalla, ja antavat eleitä harjoittelevalle Satomille ohjeita: Kitaran kaulaa vielä sentti ylöspäin! Päätä hiukan eteenpäin! Nyt asento on oikein!

Oikein ja oikein, mutta tästä pikkutarkkuudesta syntyy hauska tunne Margaretsia seuratessa. Vaikka moni asia on oikein – Yukan pää heiluu kuin Ringolla, sanat ja sävel menevät kohdalleen – jokin on silti totaalisen vinksallaan: Nämä eivät ole liverpoolilaispoikia 60-luvulta, vaan japanilaisia naisia 50 vuotta myöhemmin.

Juuri Satomi keksi aikanaan idean, että yhtye voisi kiinnostaa Liverpoolin Beatle-viikon järjestäjiä. Hän ei ollut väärässä, sillä Liverpoolissa kyllä osataan haistaa eksotiikka, ja tänä vuonna Margeretsit suuntaavat Britanniaan jo toiseen kertaan. Heillä on Beatle-viikolla tällä kertaa neljän päivän aikana kuusi keikkaa.

2009 BlueMargarets soitti Liverpoolissa seitsemän keikkaa. Varsinkin viimeiset olivat täyteen ahdettuja, kun sana kiiri festivaaliväen keskuudessa. Meininki oli reilu: jengillä oli hyvä fiilis ja näillä keikoilla ei kuunneltu otsa rypyssä, meneekö soolo nyt viimeistä nuottia myöten ihan prikulleen oikein.

Oman jännitysmomenttinsa Margaretsien esiintymiseen Liverpoolissa toi tyttöjen kovin kapea englannin kielen taito. Laulut menivät toki täsmälleen oikein, mutta välispiikit olivat paikoin jännittäviä. Tokion Apple-keikalla osat vaihtuivat. Moomin paljastui varsinaineseksi stand up –koomikoksi. Hänen pitkät välispiikkinsä naurattivat yleisöä ihan kippurassa, ja tällä kertaa oli länsimaisen kuulijan vuoro manata olematonta kielitaitoa.

BlueMargaretsin seuraava Euroopan-esiintyminen onkin sitten tammikuussa Tampereella. The BlueMargarets soittaa silloin kaksi keikkaa Tampere-talossa.

***

No, kerrotaan nyt se suomalaiskysymys. Moomin on ottanut taiteilijanimensä sen takia, koska on aina pitänyt Muumi-hahmoista. Ja kyllä, hän tietää että Muumi on suomalainen. Ja hän myös tietää, että Tampereella on Muumimuseo.

Yhtyeen nimikin on hiukan outo. He halusivat siihen sinistä ja he halusivat siihen naisellisesti kukan. Siniset päiväkakkarat olisi ollut englanniksi Blue Marguerites. Sen lausuminen oli kuitenkin liian hankalaa japanilaisille, joten se vääntyi muotoon Margarets.

–    Annoimme sen sitten olla niin. Väänsihän Lennonkin Beatlesin Beetlesistä, perustelee Sam. Siis Lennon.
Nimen kirjoittaminen yhteen taitaa  olla puhdas vahinko, joka johtuu japanilaisista tavoista. Yhtyeen nimi japanilaisittain on nimittäin Burumagarettusu.

***

Tärkein osa Beatlesin suhdetta Japaniin on tietysti Yoko Ono. Hän on ylläpitänyt Tokion liepeillä Saitamassa John Lennon-museota, joka kuitenkin lopetetaan tänä syksynä.

Harmi että lopettaa, mutta ymmärrän kyllä miksi. Museo oli kesäkuussa typötyhjä, henkilökuntaa oli enemmän kuin vieraita. BlueMargaretsit kertoivat, että paikallinen media on kertonut museon olevan kerta kaikkiaan kannattamaton, ja nyt ihmetelleen, minne Ono aikoo siirtää kaiken arvokkaan tavaran.

Tilava museo tulvii tavaraa, joka on ollut vain Yoko Onon saatavilla: vanhoja kitaroita, vaatteita, muistiinpanoja. Tilaan on japanilaisella pieteetillä myös sisustettu Lennoneiden New Yorkin asunnon eli Dakotan eteinen sillä hetkellä, kun Lennon ammuttiin. Oppaiden mukaan jokainen kolikko eteisen pöydällä, plektrat kupissa, aurinkolasit ja jonkinlaiset plussakortit ovat lipaston päällä täsmälleen kuten ne olivat New Yorkissa joulukuun kahdeksantena 1980. Tuo paikka on jotenkin pysäyttävä.

Museo on upea ja elegantti, mutta yksi asia pistää silmään. Lennonin elämä käydään läpi pikkutarkasti, mutta ensimmäinen avioliitto Cynthian kanssa ja Julian-poika sivuutetaan tyystin. No, tämä nyt ei varsinaisesti yllätä.

Juha Niemi
Kirjoittaja työskentelee Ilta-Sanomissa ja harrastelee sekä alkuperäisiä että kopioita.

LINKKEJÄ:

The BlueMargaretsin kotisivut (japaniksi):
http://www.bluemargarets.co.uk

The Abbey Road Club Tokiossa:
http://www.abbeyroad.ne.jp/

Beatlesin Japanin discografia:
http://www.beatlesbible.com/discography/japan/

Beatlesin lehdistötilaisuus 1966 Japanissa:
http://www.beatlesinterviews.org/db1966.0630.beatles.html

John Lennon –museo Tokiossa  (suljetaan syyskuun lopussa):
http://www.taisei.co.jp/museum/index_e.html

KUVAT:

Moomin eli BlueMargaretsin Paul heitti pitkät läpät biisien välillä.
Sam eli Margareettojen John.
Ringo eli Yuka saa omat soolo-osuutensa, etualalla komppaavat Sam ja Moomin.
Tokion keikalla Satomi (eli George) esiintyi vielä käsi paketissa ja kitaraosuudet hoiteli lainamies.
Yuka heiluu rumpujakkaralla ihan kuin Ringo aikoinaan.

Kuvat © Aino Niemi