Muistanpa kun...

A Splendid Time is Guaranteed for All

There are places I remember
All my life though some have changed
Some forever not for better
Some have gone and some remain

She Loves You

Vuosi 1963. Ensimmäinen muistikuvani yhtyeestä: Yleisradion Lontoon kirjeenvaihtaja Kaija Upton kertoo radion ajankohtaisohjelmassa Beatles-hysterian vallanneen Britannian – jopa kuninkaalliset ovat hullaantuneita. Taustalla soi hypnoottinen ”She Loves You”. Tässä on jotakin uutta. Mitä tämä on? Tuohon aikaan oli vaikea seurata populaarimusiikin kehitystä.  Levysoittimia oli harvoilla.  Radiossa oli lauantaisin iltapäivällä saunavuoron aikaan toivotut levyt, jonka ohjelman huippuna soi Miliza Korjuksen ”Warum”, ja sunnuntaisin lepopäivän ratoksi, jonka odotetuin esitys oli Tapio Rautavaaran ” Isoisän olkihattu ”.

Yesterday

Vuosi 1965. Kuuntelen Markku Veijalaisen ohjelmaa perheen uudesta Philips-putkiradiosta. Hän esittelee radiossa uuden levyn. Nykyään kerrotaan, että Paul Ankaa ihaileva toimittajanalku Markku V. erehtyi ennustamaan Beatles-nimiselle huutajaporukalle lyhyttä ikää. ”Yesterday” on popmusiikin tiettävästi ensimmäinen jousikvartetilla säestetty balladi. Ajaton, loistava melodia. Tämä saa minut edelleen aina hyvälle tuulelle.

Eight Days a Week

Vuosi 1965. Talvikurssi Rukissa. Yli tuhat oppilasta herää joka aamu tähän reippaaseen keskusradion kautta soitettuun ralliin. Vieläkin tämän kuullessani palautuu aina mieleeni Haminan talvi ja pitkät kylmät hiihtoretket meren jäällä täyspakkaus selässä.

I Saw Her Standing There

Kesä 1966 Englannissa. Beatles soi kaikkialla. Odotan innokkaasti pääsyä heidän keikalleen. Tämä ei kuitenkaan onnistu, sillä konserttia ei järjestetä. Yhtye on kesällä laajalla maailmankiertueella, joka päättyy viimeiseen julkiseen konserttiin 29.8.1966 San Fransiscossa.  Englanti vaipuu hurmokseen voitettuaan futiksen maailmanmestaruuden. Loppuottelua seuraa Wembleyn stadionilla 30.7. lähes 100 000 katsojaa. Katselen ottelua eräässä Bognor Regisin rantakadun täydessä pubissa sadan engelsmannin kanssa. Tämä tapahtuma ei unohdu koskaan. Porukka hoilaa yhdessä ”Well, she was just seventeen…”

Revolver

Elokuu 1966. Ostan välittömästi uuden albumin. Ennakkotiedot Englannista kertovat, että jotakin suurta on tulossa. Soitan levyä päiväkausia. Tuntuu siltä, että nyt huippu on saavutettu. Tätä ei voi enää ylittää. Eleanor Rigby on timantti helmien joukossa. Tästä albumista on tullut vuosien jälkeenkin minulle kaikkein tärkein. Palaan sen pariin yhä uudelleen ja löydän siitä aina jotakin uutta. Klaus Voormanin kansi on ylittämätön.

All You Need Is Love

”All you need is love ” on John Lennonin uskomaton sävellys. Se saa ensi-iltansa 25.6.1967 BBC:n Our World -lähetyksessä, jota katsoo 400 miljoonaa ihmistä ympäri maailman. Se on maailman ensimmäinen satelliittitelevisiolähetys. Katselen esitystä suorana mustavalkoisesta televisiosta. Tuntuu siltä, että tässä tehdään historiaa. Ihmettelen, miten John pystyy laulamaan niin sujuvasti purukumi suussa. Mick Jagger heiluu taustalla.

LongTall Sally

Helsingin vanha messuhalli kesällä 1972. Paul on vihdoinkin Suomessa. Yhtye soittaa vain Wings-yhtyeen musiikkia. Se ei oikein sytytä. Tilanne on kuitenkin ainutlaatuinen. Hän on täällä tänään. Paikalla on vain muutama sata ihailijaa. Paul tuntuu selvästi vaivautuneelta laimeasta vastaanotosta. Hän sanoo yleisölle, että nyt kun tulee viimeinen kappale, niin voitte taputtaa käsiänne tai tehdä jotakin muuta mitä täällä on tapana. Tämän jälkeen encorena kuullaan ainoa Beatles-levytys, Little Richardin ”Long Tall Sally”. Vihdoinkin yleisö lämpiää, kaikki nousevat penkeille heilumaan ja hakkaamaan käsiään yhteen. Huomaan, että viereisellä penkillä seisoo Jukka Tolonen. Kerrotaan, että toisen Suomen konsertin alku Turussa viivästyi puolitoista tuntia McCartneyn mentyä päiväunille. Kukaan ei ollut uskaltanut mennä herättämään.

Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band

Tämä oli 1980-luvulla autoradiomme kasettisoittimen suosituin albumi.  Sitä soitettiin lähes aina, niin mökkimatkoilla kuin pitkillä ajomatkoilla Lappiin hiihtämään. Ala-asteella oleva tytär seurasi takapenkillä kasetin sisälehdeltä tarkasti kappaleiden sanoituksia ja kuunteli innokkaasti musiikkia saaden tästä ikuisen Beatles-kärpäsen pureman.

Michelle

Heinäkuu 1995 Porin Jazz. Hurmoksen saivat aikaan Wilson Pickett ja James Brown. Paluumatkalla aamuyöllä porukkamme alkaa pikkubussissa laulaa Beatles-klassikoita. Ranskalainen ystävämme laulaa soolona upeasti ”Michelle, ma belle sont les mots qui vont tres bien ensemble, tres bien ensemble”. Ulkona öiset pellot ovat aamusumun peittämiä. Hetki on unohtumaton.

Lady Madonna

Kesä 2004. Paul on toisen kerran Suomessa. Täydellä Stadikalla on upea konsertti. Paul McCartneyn yhtyeen uusi kokoonpano soittaa loistavasti. Sir Paul on hyvässä vireessä. Mieleen jäi upeasti pianolla kompattu ”Lady Madonna”. Kaikesta huolimatta mietin, että stadion-konsertit eivät ole minun juttuni.

Nowhere Man

Elokuu 2008. Liverpoolissa Strawberry Fieldsin portilla. Paikalla kuvataan Beatle-viikolla esiintyvää japanilaista yhtyettä. Pojilla on hienot asusteet tyylin mukaisesti. Näyttävät ihan nukeilta. Sitten tapahtuu jotakin yllättävää. Pojat alkavat laulaa kappaletta ”Nowhere man”. Ihan alkuperäisissä stemmoissa. Lauluun yhtyy osa porukkamme jäsenistä – ja laulu soi puhtaasti. Kaikki hymyilevät. Tässä on jotakin universaalia.

Oh Darling

Elokuu 2008. Vihdoinkin Cavern-klubilla. Urban Crow soittaa upeasti. Tulee tunne, että olen ollut täällä ennenkin. Kaitsu laulaa hurmoksen vallassa Paulin laulun Abbey Road -albumilta, ”Oh Darling”. Porukka on ihmeissään. Kuka on tämä mies?